Kuva NASA. |
Teksti Kari A. Kuure
Elämä täällä maanpinnalla tuntuu rauhalliselta, jopa
auvoiselta, jos emme ota huomioon itse aiheutettuja ongelmia. Todellisuudessa
matkamme avaruudessa Auringon ympäri on kuin moottoritiellä, kanssamatkaajia
kulkee ohi jatkuvana virtana. Toiset ohikiitäjistä on pieniä, jopa niin pieniä,
että emme pysty niitä edes havaitsemaan. Osan pystymme havaitsemaan juuri ja
juuri ennen kuin ne ovat kohdalla. Vain harva Aurinkoa kiertävistä kappaleista
on niin isoja, että ne voidaan havaita ennakkoon – siis useita viikkoja tai
kuukausia aikaisemmin ennen kuin ne ovat kohdalla.
Tätä avaruusliikennettä valvomaan on perustettu useita
havainto-ohjelmia, joiden tuloksia julkaistaan Kansainvälisen
tähtitieteilijöiden unionin (IAU) ylläpitämän Minor Planet Centerin Daily Minor
Planet –verkkolehdessä [1]. Kyseisiltä sivuilta löytyy hurjan paljon
tietoa asteroideista ja erityisesti niistä, jotka tulevat maapallon
läheisyyteen jossakin kohdassa rataansa.
Daily Minor Planet -verkkojulkaisu kertoo päivittäin
tapahtuvista ohituksista. Joskus ohituksia on useampia ja yleensä ohittajat
ovat aikaisemmin tuntemattomia asteroideja. Tein pienen kartoituksen reilun kuukauden
aikana ohittaneista asteroideista DMP:n julkaisemista tiedoista. Kooltaan alle
20 metrisiä oli hieman alle kolmannes, 20–40 m hieman enemmän kuin kolmannes[2],
40–80 m neljännes, 80–160 m joka kahdeksas[2] ja suurempia kuin 160
m 2 kpl. Näistä suurimmista kappaleista yksi oli kilometriluokka oleva,
raportin mukaan kooksi arvioitiin 1100–3400 metriä[3]. Yhteenvetona
DMP:n raporteista voidaan sanoa, että maapallon ohittaa merkittävän kokoinen
asteroidi päivittäin lähempää kuin 30 Kuun etäisyydeltä.
Vaikka otanta on pieni, niin siitäkin jos selkeästi on
näkyvissä alle 20 metristen kappaleiden omituinen määrä. Aikaisempien
havaintojen mukaan mitä pienemmistä kappaleista on kysymys, sitä enemmän niitä
lukumääräisesti pitäisi olla. Tämä ehto ei kuitenkaan toteudu tässä otannassa.
Päättelen tästä, että vaikka tutkijoilla on melkoisen hyvät havaintolaitteet
käytettävissä, alle 20 metrisistä kappaleista 2/3 jää havaitsematta. Toisin
sanoen, Maan ohittaa vähintään yksi alle 20 metrinen kappale vuorokaudessa ja
tämän lisäksi toinen, jolla on kokoa 20–160 metriä.
Lähiohituksiin liittyy aina kysymys törmäysmahdollisuudesta.
Edellä kerrotusta kokojakaumasta voisi päätellä, että Tšeljabinskin tapauksen
kaltaisia, vähintään 10 metrisiä kappaleita pitäisi törmätä maapalloon kerran kolmessakymmenessä
vuodessa jollakin asutulla alueella. Isommat törmääjät ovat tietysti paljonkin
harvinaisempia. Nasan julkaiseman tutkimuksen[4] mukaan 1–20 metrin kappaleiden törmäyksiä tapahtuisi paljon useammin, noin 28 kertaa vuodessa.
Alle 20 metrin kokoiset kappaleet ovat osittain vaarattomia,
sillä niiden arvellaan pirstoutuvan ilmakehässä viimeistään parin kymmenen
kilometrin korkeudella. Näin kävi myös Tšeljabinskin tapauksessa vuonna 2013.
Merkittävimmät vauriot syntyivät lähes horisontaalisesti liikkuneen kappaleen
aiheuttama paineaalto, joka rikkoi ikkunoita ja vaurioitti heikompia
rakennuksia. Suurimmat kivenkappaleet putosivat turvallisesti lähistön järveen.
Kaupunkiin pudotessaan kivikasa olisi murskannut alleen rakennuksen tai pari,
jolloin ihmishenkien menetykseltä tuskin olisi vältytty.
Havaitsemisen
vaikeudesta
Pienten asteroidien havaitseminen ennakkoon ei ole kovinkaan
helppoa. usein ne ovat hyvin pieniä ja tästä syystä hyvin himmeitä kohteita,
joten kovinkaan etäältä niitä ei havaita. Lähestyessään maapallon, niiden
kulmanopeus kiihtyy taustataivaan tähtien suhteen, jolloin ne voivat myös tästä
syystä jäädä helposti havaitsematta.
Kolmas havaitsemista vaikeuttava tekijä on lähestymissuunta.
Asteroideja voimme havaita vain pimeältä yötaivaalta. Kuitenkin maapalloa voi
lähestys asteroidi päiväpuolelta, jolloin ensimmäinen tieto kappaleesta saadaan
vasta siinä vaiheessa kun rysähtää. Ainoa tapa tämä ongelman poistamiseen on
lähettää Venuksen kiertoradan tuntumaan parvi itsenäisesti toimivia astronomisia
avaruuskaukoputkia, joiden ainoana tehtävänä olisi etsiä Auringon suunnasta
maapalloa lähestyviä asteroideja. Avaruuskaukoputkia pitäisi olla vähintään
kolme mutta useammalla saataisiin parempi kattavuus.
Huomautukset
[2] Aineiston koko oli sen verran pieni, vain 34 havaintoa, että
sattuma vääristää todellista jakaumaa hyvin helposti.
[3] ensikertaa havaittujen asteroidien koon arviointi
perustuu yleensä vain muutamaan havaintoon, josta syystä kokoarvioissa on suuri
virheen mahdollisuus ja siitä syystä yleensä koko ilmoitetaan aika suurella
vaihteluvälillä.
[4] http://www.jpl.nasa.gov/news/news.php?feature=4380
[4] http://www.jpl.nasa.gov/news/news.php?feature=4380
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti